Raskausajan kutsumattomat vieraat – kun raskauteen liittyy hankalia tunteita tai psyykkistä oireilua

Raskausaika on poikkeuksellisen mullistavaa, muuttavaa ja uutta luovaa aikaa vanhempien elämässä. Vauva tarvitsee noin neljäkymmentä viikkoa ollakseen valmis syntymään. Tämä aika on ainutlaatuinen kehitysprosessi paitsi vauvalle, myös vanhemmille.

Lapsi syntyy vanhemman mielessä usein jo siitä hetkestä, kun raskaustestiin piirtyy kaksi viivaa ja noin yhdeksässä kuukaudessa vanhemmat käyvätkin mielessään läpi matkan, jonka aikana he alkavat muodostamaan kiintymyssuhdetta vauvaan ja valmistautuvat vanhemmaksi tulemiseen. Vanhemman mieleen alkaa rakentua ajatuksia siitä, millainen juuri meidän vauvamme on, millainen äiti tai isä minusta tulee ja mitä tunteita vauva minussa herättää. Vauva alkaa hahmottua mielessä omana ainutlaatuisena persoonanaan, jolla on omat tunteensa ja tarpeensa.

Raskausaika voi herättää myös ristiriitaisia tunteita ja ajatuksia

Raskausaika voi nostaa mieleen kuitenkin myös hyvin ristiriitaisia tunteita. On tavallista, että toivotut ja positiivisetkin muutokset herättävät meissä usein myös negatiivisia tunteita ­– elämän muuttuessa joudumme aina myös luopumaan jostain vanhasta ja se voi herättää haikeutta, epävarmuutta ja suruakin. Raskausajan kokemuksiin ja tunteisiin vaikuttavat myös monella tapaa raskauden lähtökohdat. Onko raskaus ollut suunnittelematon vai vuosien lapsettomuushoitojen tulos, onko raskauden taustalla aiempia raskaudenaikaisia menetyksiä, kuten keskenmenoja, ja millaisen perhe- ja talous- ja työtilanteen keskellä vauvaa odotetaan. Myös ympäröivä maailmantilanne ja siitä kumpuava uutisvirta heijastuvat huolina monen odottajan mieleen.

Raskausaika laittaa myös odottajan kehon ja mielen monella tapaa koetukselle, ja sinänsä hyvin sujuvaankin raskauteen liittyy usein erilaisia fyysisiä oireita. Pahoinvointi ja raskauden myötä muuttuva keho ja erilaiset raskauden tuomat vaivat voivat herättää odottajassa hankalaksi koettujakin tunteita. Odotusaikana myös mielialat vaihtelevat ja odottajan tunne-elämä herkistyy. Tämän hormonaalisten tekijöiden aikaansaaman muutoksen tarkoituksena on valmistaa odottajaa sensitiiviseksi vauvan tunteille ja tarpeille ja on luonnon keino varmistaa, että äiti reagoi syntymän jälkeen herkästi vauvan hätään ja tarpeisiin. Odotusaikana mieleen voi nousta myös monenlaisia haastavalta tuntuvia tunteita: erilaisia pelkoja, epävarmuutta, ahdistusta ja oman lapsuuden ja vanhempisuhteen vaikeita kokemuksia. Ympäristön luoma paine onnellisuutta hehkuvasta odotusajasta voikin silloin tuntua tukalalta ja tuottaa epävarmuutta, huonouden tunnetta ja syyllisyyttä – mieleen voi nousta kysymyksiä siitä, onko sallittua kokea myös näin ja käykö kukaan muu läpi samanlaisia tunteita ja pohdintoja. Ahdinkoa voi syventää se, jos hankalien tunteiden lisäksi kokee, ettei onnistu tavoittamaan odottajalta edellytettyä onnellista mielialaa. Vanhempien erilaiset tunnekokemukset suhteessa raskauteen voivat myös herättää ristiriitaisia tunteita.

Raskaus ei suojaa odottajaa mielenterveyden haasteilta

Vaikka raskausaikaan liittyy tavallisestikin monen sävyistä tunnekokemusta, on tärkeää tunnistaa, milloin on kyse hoitoa vaativasta mielenterveyden häiriöstä. Raskaus ei suojaa odottajaa psyykkiseltä oireilulta tai mielenterveyden häiriöiltä, vaan äideillä on odotus- ja vauva-aikana ainakin yhtä paljon mielenterveyshäiriöitä kuin muullakin samanikäisellä väestöllä ja joidenkin häiriöiden riski on tavallista suurempi. Yleisimpiä raskausajan mielenterveyshaasteita ovat masennus- ja ahdistuneisuushäiriöt. Merkittäviä masennusoireita on noin joka kahdeksannella odottajalla ja merkittävää ahdistuneisuutta joka viidennellä lievän ahdistuneisuuden ollessa tätäkin yleisempää. On myös tavallista, että odottajalla esiintyy rinnakkain sekä masennus- että ahdistusoiretta. Odotusajan mielenterveyshaasteet eivät koske ainoastaan raskaana olevaa. Myös vauvaa odottavista ja pienten vauvojen isistä noin kymmenen prosenttia kärsii masennusoireista ja toisen vanhemman masennuksen on havaittu lisäävän riskiä myös toisen vanhemman masentuneisuudelle. Hoitamattomina vanhempien mielialaoireilu jatkuu usein synnytyksen jälkeenkin ja on riski sekä vanhemman ja lapsen väliselle vuorovaikutukselle että lapsen kehitykselle ja mielenterveydelle.

Älä jää yksin

Vaikka kuka tahansa voi sairastua raskausajan masennukseen tai kärsiä raskausajan ahdistuneisuudesta, voi mielialapulmiin liittyä häpeää, eikä niitä ole aina helppo ottaa puheeksi läheisten kanssa tai neuvolassa. Joskus mieleen voi myös rakentua vaativa ajatus siitä, että hyvä vanhempi pärjää ilman apua tai pelkoa siitä, että mielenterveyshaasteet odotusaikana vievät mahdollisuudet hyvään vanhemmuuteen. Olivat mieltä kuormittavat ajatukset ja tunteet  luonteeltaan lieviä tai jo masennus- tai ahdistusoireilun kriteerit täyttäviä, olisi tärkeää, ettei niiden kanssa tarvitsisi jäädä yksin.

Raskausaika on myös aivan erityisesti mahdollisuuksien aikaa ja tarjoaa hedelmällisen ajanjakson monenlaisten asioiden, tunteiden ja ajatusten työstämiselle.

Tunteiden myllerrys voi luoda mahdollisuuden kohdata pelkoja, avata uusia rakentavia tapoja toimia sekä suhteuttaa ajatuksia ja mennyttä elämää. Oikeassa kohdassa ja mahdollisimman varhain ajoitettu tuki ja apu ovatkin tärkeitä, jotta vanhemmuus sekä vanhempien ja vauvan välinen suhde saavat mahdollisimman hyvän alun ja eväät tulevaan. Jos oma vointi mietityttää, puhu rohkeasti huolistasi neuvolassa. Äitiysneuvolassa pyrimme tunnistamaan mahdollisimman varhain vanhempien raskaudenaikaisen psyykkisen oireilun ja järjestämään oikeanlaista hoitoa ja tukea. Mietitään yhdessä, millä keinoin voisimme parhaiten tukea teitä ja vauvaanne jo raskausaikana!

Tutustu myös näihin:

• Suomen Perinataalimielenterveys ry:n julkaisema Raskaus- ja vauva-ajan ahdistuneisuus ja sen kanssa selviytyminen: Kognitiiviseen käyttäytymisterapiaan pohjautuva opas äideille ja terveydenhuollon ammattilaisille
• Mielenterveystalon raskaus- ja vauva-ajan mielen hyvinvoinnin omahoito-ohjelma

Kirjoittaja Sini Äikäs on psykologi, joka työskentelee Riihimäen seudun terveyskeskuksen äitiys- ja lastenneuvolassa.

Lähteet:

Brodèn, M. (2006). Raskausajan mahdollisuudet. Therapeia-säätiö.

Kiviruusu, O., Pietikäinen, J. T., Kylliäinen A., Pölkki, P., Saarenpää-Heikkilä, O., Marttunen, M., Paunio, T. & Paavonen E.J. (2020). Trajectories of mothers’ and fathers’ depressive symptoms from pregnancy to 24 months postpartum. Journal of Affective Disorders, 260, 629-637.

Mäkelä, S., Pajulo, M. & Sourander, A. (2010) Raskausajan psyykkinen oireilu ja lapsen kehitys. Lääketieteellinen Aikakauskirja Duodecim 126(9): 1013-1019. Saatavana osoitteessa https://www.duodecimlehti.fi/duo98783. Luettu 9.11.2022.

Taka-Eilola, T., Pietikäinen, J. & Jussila, H. (2020). Raskaus- ja vauva-ajan mielenterveyshäiriöt. Teoksessa Henttonen, T., Sellergren, H. & Ruottinen, T. (toim.), Vauvatyön käsikirja. Vauvatyötä haastavissa perhetilanteissa (s.22-29). Ensi- ja turvakotien liitto ry. https://issuu.com/ensi-jaturvakotienliitto/docs/etl_vauvatyo-kasikirja_2020

Woody , C. A., Ferrari, A.J., Siskind, D.J. Whiteford, H. A. & Harris, M. G. (2017) A systematic review and meta-regression of the prevalence and incidence of perinatal depression. Journal of Affective Disorders, 219, 86-92.