Yksinäisyys on murskaavaa ja kohtalokasta
Suomessa on paljon lapsia ja nuoria, jotka kokevat kuuluvansa joukkoon, yhteisöön, johon ja jossa on turvallista kasvaa ja kehittyä sekä nauttia hyvästä elämästä. Nämä lapset saavat elää huoletonta lapsuutta ja nuoruutta ilman paineita ja yksinäisyyttä.
Joukkoon kuuluminen on yksi ihmisen perustarpeista.
Valitettavasti toinen osa suomalaisista lapsista ja nuorista kokee yksinäisyyttä elämässään ja valitettavan monelle yksinäisyys on arjen kaveri viikon jokaisena päivänä. Yksinäisyys on kokemuksena aina epämiellyttävä ja ahdistava. Kasvatuspsykologian professori Niina Junttila määrittelee yksinäisyyden seuraavasti: ”Yksinäisyys on negatiivinen psyykkinen olotila, jossa ihminen kokee ahdistusta määrällisesti tai laadullisesti puutteellisista ihmissuhteista”.
Kuva: Pixabay
Vuoden 2019 Kouluterveyskyselyyn verrattuna yksinäisyyden kokemukset ovat yleistyneet huolestuttavasti. Yläkouluikäisistä tytöistä 22 prosenttia, lukiota käyvistä tytöistä 23 prosenttia ja ammatillisissa oppilaitoksissa opiskelevista tytöistä 26 prosenttia koki itsensä yksinäiseksi toisena koronakeväänä joko melko usein tai jatkuvasti. Poikien prosentuaaliset osuudet olivat selvästi pienempiä (9–11 prosenttia), mutta nekin nousivat.
Kouluterveyskyselyn 2021 tulosten mukaan iso osa lapsista ja nuorista on tyytyväisiä elämäänsä – yksinäisyyden tunne on kyselyn mukaan yleistynyt.
Vuonna 2021 nuorten kokemus yksinäisyydestä lisääntyi verrattuna vuoteen 2019. Tytöistä tunsi itsensä yksinäiseksi 22‒26 %, pojista noin 10 %.
Yksinäisyyden kokemuksella on merkittäviä vaikutuksia lasten ja nuorten terveyteen ja hyvinvointiin. Sekä yksinäisyys että yksin eläminen heikentävät psyykkistä ja fyysistä terveyttä; yksinäisyys kuitenkin huomattavasti enemmän (Cacioppo, 2014; Junttila et al., 2016).
Mitä kuuluu Kanta-Hämeen hyvinvointialueen lapsille ja nuorille yksinäisyyden näkökulmasta?
Alla oleva kuva kuvaa kouluterveyskyselyn tuloksia Kanta-Hämeen alueen perusopetuksen 4. ja 5. luokkalaisten vastauksista vuosina 2019 ja 2021. Kuvassa olevan havainnekuvan indikaattori perustuu kysymykseen: “Kuinka monta hyvää kaveria sinulla on?”. Vastausvaihtoehdot: 1) ei yhtään, 2) yksi, 3) kaksi tai useampia. Tarkastelussa ovat ne vastaajat, jotka ovat ilmoittaneet vaihtoehdon 1. Indikaattori tuottaa tietoa niiden lasten osuudesta (%), joilla ei ole yhtään hyvää kaveria.
Kouluterveyskyselyn tulokset osoittavat, että niiden 4. ja 5. luokkalaisten kantahämäläisten tyttöjen ja poikien osuus on kasvanut, joilla ei ole yhtään kaveria, vuodesta 2019 vuoteen 2021 välillä. Kantahämäläiset 4. ja 5. luokkalaiset pojat ovat kokeneet jonkin verran enemmän, että heillä ei ole yhtään kaveria verrattuna tyttöihin. Molempien sukupuolten osuus kaverin puutteesta on kuitenkin noussut vuoden 2019 tuloksesta verraten vuoden 2021 tulokseen.
Yksinäisyyden kokemuksen kohtalokkaat seuraukset yksilötasolla
Kouluterveyskyselyn mukaan sosiaalisesti yksinäiseltä lapselta ja nuorelta puuttuvat kaverit. Emotionaalisesti yksinäisellä voi olla paljonkin kavereita, mutta tosiystävä puuttuu. Emotionaalisesti yksinäinen lapsi tai nuori kokee, että hänellä ei ole omaa läheistä ystävää, jolle voisi puhua luottamuksellisesti omista asioista, joka välittäisi ja jolle olisi tärkeä. Pojat kärsivät tyttöjä enemmän emotionaalisesta yksinäisyydestä. Pojista ajatellaan usein, että he viihtyvät porukoissa, vaikka moni poika kaipaa läheistä ystävää.
Pitkäaikainen yksinäisyys heikentää lasten ja nuoren elämänlaatua ja hyvinvointia, ja se on riskitekijä psyykkiselle ja fyysiselle terveydelle. Jos yksinäisyys jatkuu pitkään, voi lapsi tai nuori ottaa itselleen negatiivisen roolin, eikä enää usko, että saa kavereita myöhemminkään opiskelu- tai työelämässä.
Yksilön kannalta yksinäisyys on terveyden ja hyvinvoinnin näkökulmasta kohtalokasta ja epäinhimillistä.
Lasten ja nuorten kokemaan yksinäisyyteen tulisi herätä viimeistään nyt eikä huomenna.
Ilman läheistä ystävää olevat nuoret kokevat kouluterveyskyselyn mukaan terveydentilansa muita huonommaksi ja heillä on enemmän ahdistuneisuusoireita. Ystävättä oleminen on yhteydessä myös päivittäiseen oireiluun, kuten väsymykseen, päänsärkyyn, ärtyneisyyteen ja niska-hartiaseudun kipuihin. Lisäksi ilman läheistä ystävää olevat nuoret harrastavat keskimääräistä harvemmin liikuntaa ja ovat useammin ylipainoisia. He pitävät koulunkäynnistä vähemmän ja joutuvat koulukiusatuiksi muita useammin. Ilman ystävää olevat nuoret myös kokevat muita useammin oppimisvaikeuksia ja koulu-uupumusta. He ovat selvästi keskimääräistä tyytymättömämpiä ihmissuhteisiinsa ja elämäänsä kaiken kaikkiaan. Ilman ystäviä olevalle lapselle ja nuorelle saattaa kasautua useita myöhempää terveyttä ja hyvinvointia uhkaavia riskitekijöitä.
Yksinäisyyden vaikutukset yhteiskuntamme talouteen – haaste terveyden ja hyvinvoinnin edistämiselle
Kouluterveyskyselyn mukaan joka kymmenes koululainen kokee olevansa yksinäinen vuodesta toiseen. Yksinäisyyden kytkös masennukseen ja syrjäytymiseen on kiistaton. Opetusministeriössä on arvioitu, että nuorena syrjäytynyt henkilö aiheuttaa yhteiskunnalle elämänsä aikana 1,2 miljoonan euron kustannukset. Lasten ja nuorten yksinäisyyden ehkäisy on keskeinen terveyden ja hyvinvoinnin edistämisen haaste.
Yhteiskunnallisesti kyseessä on kestämätön ilmiö, johon tulee löytää uusi suunta. Meidän on ryhdyttävä yksinäisyyden vastaiseen työhön yhdessä suunnan kääntämiseksi.
Miten voimme torjua yksinäisyyttä? Yksinäisyys -ilmiöön vaikuttaminen
Tulokset ovat synkkiä ja liian moni suomalainen ja kantahämäläinen lapsi ja nuori kokee yksinäisyyttä. Tästä huolimatta voimme monin tavoin torjua yksinäisyyttä ja vaikuttaa yksinäisyys -ilmiön kasvuun.
Koulujen rooli yksinäisyyden ehkäisemisessä on keskeinen. 
Kuva: Pixabay
Yksinäisyyttä voidaan torjua esimerkiksi tukemalla koulujen kerhotoimintaa, aamu- ja iltapäiväkerhoja ja pieniä koululuokkia. Kun lapsella on oma luokka, oma opettaja, oma ryhmä, se helpottaa kavereiden löytymistä. Lisäksi keinoja yksinäisyyden torjumiseen löytyy opetussuunnitelmien perusteista sekä oppilas-ja opiskelijahuoltolaista, jotka edellyttävät yhteisöllisyyden lisäämistä kouluissa ja oppilaitoksissa. Erityisesti poikien emotionaaliseen yksinäisyyteen ja sosiaalisiin tarpeisiin tulisi kiinnittää huomiota.
OECD:n raportin “All the lonely people” mukaan koulujen rooli lasten ja nuorten yksinäisyyden ehkäisyssä ja vähentämisessä on keskeinen, sillä koulu tavoittaa poikkeuksetta kaikki lapset ja nuoret. Kouluissa voidaan esimerkiksi varata aikaa lasten ja nuorten tunne- ja vuorovaikutustaitojen harjoittelemiseen, kiinnittää huomioita ryhmäytymiseen ja kysyä aktiivisesti kuulumisia. Lapsille ja nuorille opetettavat taidot ovat tarpeellisia ystävyyssuhteissa ja ryhmässä toimimisessa.
Lasten ja nuorten yksinäisyyden vähentämiseen on lähdetty myös School to Belong -hankeohjelman avulla, johon eduskunta on ohjannut rahoitusta. School to Belong -ohjelman avulla kehitetään pitkäkestoista toimintamallia yksinäisyyden vähentämiseksi Suomen kaikissa oppilaitoksissa. Hanketta vievät eteenpäin ohjelman kehittäjä HelsinkiMissio, kehitystyössä alusta saakka mukana ollut kasvatuspsykologian professori, opetusneuvos Niina Junttila ja hänen työyhteisönsä Turun yliopiston opettajankoulutuslaitos sekä Opetushallitus ja Aluehallintovirasto.
Teksti: Jaana Ahtonen-Huuskonen
Lähteet ja lisätietoa:
Lasten ja nuorten hyvinvointi – Kouluterveyskysely 2021 (julkari.fi)
Halme N, Santalahti P, Marttunen M, Perälä M-L. ”Ettei kenenkään tarvitsisi olla ilman ystävää…” Ystävättä olemisen yhteys nuorten hyvinvointiin liittyviin tekijöihin. Tutkimuksesta tiiviisti 30, syyskuu 2015. THL, Helsinki.
Huurre T, Santalahti P, Anttila N, Björklund K. 2015. Mielenterveyden ja tunne‐ ja vuorovaikutustaitojen edistämisen menetelmät ja käytännöt peruskouluissa. THL, Tutkimuksesta tiiviisti, 5/2015.
Myllyniemi S. 2016. (toim.) Arjen jäljillä. Nuorisobarometri 2015. Opetus- ja kulttuuriministeriö, Valtion nuorisoneuvosto, Nuorisotutkimusseura.
Junttila N. 2015. Kavereita nolla. Lasten ja nuorten yksinäisyys. Tammi.
Oppilaiden yksinäisyyden torjuntaan kehitetään School to Belong -ohjelma | Turun yliopisto (utu.fi)